Piirtäminen on minulle maailman luonnollisin asia. Käsittelen kaiken, keksin uusia, muistan ja unohdan piirtämisen avulla. Piirrän ihmistä, hämmentyneenä, vahvana, haavoittuvana. Pelkkä olemassaolo on kiinnostavaa. Keho kerrallaan piirtyy kuvaan, kuin esitys tai tanssi, vahingossa syntynyt koreografia. Lopulta liike pysähtyy eikä missään ei ole mitään uutta vaikken enää tunnista tilannetta. Tältä näyttää sisällä virtaava veri, pamppaileva sydän, jännitys, tunne minusta, muisto tapahtuneesta, haave. Mustavalkoiset grafiikat viehättävät vanhanaikaisuudellaan, eikä kuva-aiheiden myötäkään pääse kokonaan eroon menneiden aikojen tunnelmasta. Grafiikassa on jotain kiinnostavaa kuivakkuutta ja nostalgiaa, joka sopii yhteen pysähtyneiden hetkien, traagisten kohtaloiden ja suurien tunteiden kanssa, joita kuvamaailmassani vilisee.

@katriinasjoblom